Kuchinate-afrikkalaisten pakolaisnaisten kollektiivi

Jo pitkään olin halunnut käydä Kuchinate-keskuksessa,afrikkalaisten pakolaisnaisten kollektiivissa eteläisessä Tel Avivissa. Kuchinate on tigrinjakieltä,ja tarkoittaa virkkaamista.Ystävä ja täällä vierailemassa olevat ulkomaalaiset vieraat halusivat Kuchinateen ostamaan tuliaisia,ja menin mukaan.

Kuchinaten perusti joitakin vuosia sitten Etelä-Afrikasta kotoisin oleva kliininen psykologi Diddy Khan,joka oli pitkään työskennellyt  pakolaisten parissa ,ja hän halusi perustaa kovia kokeneille pakolaisnaisille paikan,jossa he voivat ansaita rahaa,mutta myös puhua  traumoistaan  muiden samoja kokeneiden kanssa,ja saada henkistä tukea. Kuchinate on heille kuin toinen koti.  Naisista suurin osa tulee Eritreasta,mutta myös Sudanista,Nigeriasta sekä Etiopiasta.

Kuchinate sijaitsee eteläisessä Tel Avivissa vanhassa ja aika rähjäisessä toimistotalossa,ja kesti hieman ennenkuin löysimme paikan. Samoissa rakennuksissa on kuulemma muidenkin taiteilijoiden tiloja ,ja pari kertaa viikossa tuolla järjestetään tutustumiskäyntejä taitelijoiden tiloihin.

Alussa Kuchinate sai koreihin  tarvittavat lankakuteet lahjoituksena eräältä tekstiilitehtaalta,mutta tekstiilitehtaan mentyä kiinni joutuvat he itse ostamaan  ainekset. Virkattuja koreja on eri väreissä ja eri kokoisina.

Koreja virkkaavat naiset saavat 50 % tuotosta:toinen puoli menee vuokriin,kuteisiin,ym.ym.

Kuchinatesta voi myös tilata erikoistöitä. Nämä "pandat" tilasi joku lastentavaraliike.

Kuchinaten tilat ovat viihtyisät.Lapsille on oma nurkkaus,ja koreja virkkaavat naiset voivat tuoda lapsensa mukaan.He saavat Kuchinatessa myös aterian.

Kuchinatessa työskenteli  muutama amerikkalainen vapaaehtoinen. Seinällä on kaunis matto,ja Kuchinaten naiset virkkaavat myös mattoja. 

Tässä on Sisar Azezet(Aziza) Kidane,eritrealainen nunna ja sairaanhoitaja , ja Kuchinaten tukipylväitä. Sisar Azezet kuuluu Comboni-lähetystöön,joka on ollut  jo 50 vuotta Jerusalemissa. Sisar Azezet(Aziza) on tehnyt täällä olevien pakolaisten hyväksi ehkä enemmän kuin kukaan muu,ja hän valaisee läsnäolollaan koko huoneen.  Sisar Azizaa voi kuunnella täällä.

Vierailumme aikana tämä nainen virkkasi punaista koria.Hänellä oli pieni poikansa mukanaan. Kuchinatessa voi myös oppia virkkaamaan koreja;siellä järjestetään siihen liittyviä kursseja.Ei edes ole  kauhean kallista:2 tunnin opetus maksaa noin 15 euroa.

Varmaan tulen tänne toistekin...

Takatalvi!

Valkoiset bauhiniat kukkivat nyt,taka-alalla näkyvät vaaleanpunaiset bauhiniat

Niinpä,takatalvi yllätti! Tai oikeastaan ei yllättänyt sillä monen tosi lämpimän päivän jälkeen oli luvattu sadetta mutta samalla tuli oikein talvinen sää ja kylmäkin. Aamulla sateen loputtua lähdimme Bambin kanssa kävelemään kohti Holonin pääpuistoa. Märkää oli ja niin viileetäkin että piti laittaa ihan lämmin kaulaliinakin päälle. Kylmimmillään lämpömittarini näytti tänään 11 astetta ja nyt iltapäivällä tuli rakeitakin., Minä otin takatalven,joka on hyvin lyhyt,innostuneena vastaan:)

Bauhiniat ovat niin upeita kukkiessaan. Tässä valkoinen mutta punertava on vieläkin nätimpi.

Rivi vaaleanpunaisia bauhinioita puistossa

Puiston vessojen kohdalla on tällainen asetelma. Tuossa muuten kasvaa puu keskellä vaikka sitä ei kuvasta näe,

Puisto oli säästä johtuen erittäin tyhjä;vastaan tuli vain 2 koirantaluttajaa. Yleensä tämä puisto on aurinkoisina päivinä aivan täynnä piknikeillä olevia ihmisiä ja lasten syntymäpäiviäkin vietetään puistossa.Täytyy sanoa että oli mukavaa kulkea tyhjässä puistossa;en erityisemmin pidä tuolla olosta silloin kun siellä on liikaa ihmismassoja.....

Menin myös katsomaan mitä kuuluu puiston La Parc-projektille,joka on todella myöhässä. Tämänhän piti valmistua jo ajat sitten mutta kuten monet rakennusprojektit täälläpäin niin tämäkin on myöhässä.Mutta selvää edistymistä tuolla on kuitenkin tapahtunut,

Vielä on paljon töitä jäljellä joten ehkä tuo ei ihan ehdi valmistua kesäksikään ,,,,

La Parc-projektiin kuuluva urheilu/konserttihalli on kuitenkin jo ehtinyt valmistua ja siellä on jo ollut koripallo-otteluita ja muutakin.

Ihmisiä ei siis puistossa näkynyt mutta kun menin alas rapppusia La Parc-projektia katsomaan niin  kissat tulivat maukuen ulos pusikoista.Niillä oli varmaankin nälkä,

Yksi kissoista oli todellinen kaunotar.

Mustavalkoinen kissa teki innokkaana tuttavuutta Bambin kanssa mutta Bambi ei ollut siitä yhtä innostunut...

Poislähtiessä huomasin tämän kyltin,jossa luki että alueella ei saa sytyttää tulta tai grillata. Tuossa puistossa on vartavasten eristetty yksi alue sellaista varten ja sisäänkäynneissä on isot kyltit.Tuollaisia liikutettavia kylttejä saisi olla meidänkin puistossa,sillä vaikka 2 sisäänkäynnissä on nyt vakiokyltit niin grillaajia ilmestyy puistoon edelleenkin. Jos olen puistossa menen heille huomauttamaan siitä ja aina saan kuulla että eivät huomanneet kylttejä(joo joo) ja lupaavat lopettaa grillaamisen siellä mutta jatkavat silti.....

Äsken (klo 18.30) ukkosti ja satoi rakeita.Talvisen sään johdosta Mimouna-juhlallisuudet piti peruuttaa.

Päättäjäisjuhlat

 Viime viikon loppupuolella vietettiin iltapäiväkerhon lukuvuoden päättäjäisiä.Kouluthan loppuivat jo kesäkuun lopussa,mutta lapsilla oli kerhossa kesäleiri,joka sitten meni mönkään,koska tilanteen vuoksi kaikki suunnitelmat peruttiin.      

  Lapset olivat pitkään harjoitelleet päätösjuhlan ohjelmaa,ja hyvin se sujui ja vauhdikkaasti:)

                 Jotkut ovat syntyneet rytmi veressään....

Iltapäiväkerhon ihanan symppis  (ja komea...) johtaja.Hänelle tarjottiin uutta ja paremmin palkattua hommaa järjestössä,johon iltapäiväkerho kuuluu.Hän kieltäytyi;sanoi ettei voi jättää lapsia...

Ennen ohjelman alkua herkuteltiin ja herkkuja oli paljon! Iltapäiväkerhon tilat ovat liian pienet tällaiselle tilaisuudelle,joten juhlat pidettiin lasten koulussa.

Sota jatkuu edelleenkin ja surettaa...Eilen kuitenkin ilahdutti se,että Tel Avivin Rabin-aukiolla lähes 7 tuhatta ihmistä osoitti mieltään sotaa vastaan. Tänään ei ole vielä tullut ilmahälytyksiä tätä kirjoittaessa ja toivottavasti ei tulekaan.

                                                                                                           

Sydämet kuntoon

S.A.C.H:n uusi talo Holonissa

Joitakin kuukausia sitten luin postilaatikkooni jaettavasta paikallislehtisestä,että tänne asuinkaupunkiini oli juuri valmistunut uusi rakennus,joka liittyi  minua heti kiinnostaneeseen toimintaan.Kun luin siitä myöhemmin päivälehdessäni,otin yhteyttä järjestöön ja minulle järjestyi vapaaehtoispaikka siellä  kerran viikossa iltapäivällä.

Kyse oli täällä toimivasta järjestöstä nimellä "Save a Child's Heart" eli pelasta lapsen sydän.Järjestön perusti vuonna 1995 amerikkalaissyntyinen,tänne Israeliin muuttanut sydänkirurgi Ami Cohen.Hän oli aiemmin;ollessaan Yhdysvaltojen armeijan palveluksessa Koreassa,leikannut sikäläisten orpojen sydämiä. Vuonna 1995 eräs etiopialainen lääkäri otti häneen yhteyttä,ja pyysi häntä auttamaan 2 etiopialaista lasta,joille sydänleikkaus oli ainoa vaihtoehto.Siitä lähtien on järjestön kautta parannettu melkein 3000  useasta eri maasta tulleiden lasten sydämiä.Järjestön periaate  on se,että kaikki lapset;oli väri,rotu,uskonto tai taloudellinen tilanne  sitten mitä tahansa,saavat parhainta mahdollista hoitoa järjestön kautta. Leikkaukset hoidetaan asuinkaupunkini Holonin Wolfson-sairaalassa ,jossa myös tohtori Cohen työskenteli.

Uuden talon pihalla on hauskoja hahmoja

Lapset tulevat köyhistä maista,joilla ei ole resursseja hoitaa vaativia sydänleikkauksia. Lukijat täällä saattavat yllättyä siitä,että järjestön kautta hoidetaan  myös irakilaisia ja palestiinalaisia lapsia.Köyhissä maissa ei olisi niin paljon sydänsairaita lapsia,jos  prenataalinen hoito niissä olisi parempi.Tohtori Cohen kuoli traagisesti kiipeillessään Kilimanjarolla vuonna 2001,mutta onneksi hänen tärkeälle työlleen löytyi jatkajia.

Energinen ja villi Domingos Angolasta on leikkauksesta toipuva  poika,jolla riittää energiaa!  Kuva on puhelimella otettu,eikä kauhean selkeä.

Täällä olevat hoidettavat lapset ovat joko ennen leikkausta,leikkauksen jälkeen tai sairaalassa. Tällä hetkellä talossa on lapsia Tansaniasta,Angolasta,Etiopiasta ja Haitista.Myös Irakista ja Palestiinan alueelta,mutta he asuvat ennen leikkausta ja toipilasaikana Jerusalemissa.Tuo liittyi jotenkuten siihen ,että irakilaiset lapset ovat enimmäkseen tulleet isiensä kanssa,ja tuolla talossa,jossa itse käyn,on yleensä äitejä tai hoitajia. Pienet lapset tulevat yleensä äitiensä kanssa,ja isommat lapset tulevat ryhmissä,ja mukana on yleensä sitten samasta maasta oleva hoitaja.Äidit/hoitajat hoitavat itse lapsensa,sekä tekevät ruuan  heille toimitetuista elintarvikkeista.Minä tulen käymään tuolla vakituisesti,mutta tuolla on jatkuvasti vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa,jotka ovat kuulleet projektista,ja haluavat olla mukana jonkun aikaa.Yhden lapsen hoito maksaa 10 000 dollaria,ja suurin osa järjestön budjetista tulee lahjoituksista,mutta pieni osa Israelin valtiolta ja joku osa myös EU:lta.

Tässä alempana kuvassa näkyvä etiopialainen Sorete on ihastuttava 14-vuotias,leikkausta odottava tyttö. Hän asuu Etiopiassa mudasta rakennetusta talossa.Muista talossa tällä hetkellä asuvista lapsista voi lukea täällä (englanniksi). Talosta ja sen asukkaista kerrotaan myös ulkomaisten vapaaehtoisten pitämässä blogissa.  

Seinillä on kuvia siellä aiemmin olleista lapsista

Minusta järjestön työ on todella mahtavaa,ja olen iloinen,että voin kerran viikossa antaa sille pienen panoksen(vaikka ensimmäisellä kerralla siellä pieni taapero kasteli vaatteeni,kun vaippaa oli näköjään unohdettu vaihtaa;D)  Kielivaikeudet ovat hieman hankalia,sillä lapset ja myös heidän vanhempansa yleensä puhuvat vain paikallista kieltään,mutta lapset oppivat nopeasti englanninkielistä sanastoa ja muitakin kommunikaatiokeinoja aina löytyy. Olenkin hieman harjoitellut swahilin kieltä netin kautta.Kiva kieli muuten!

Hieman erilainen kaupunkikierros

Erään eteläisen Tel Avivin talon seinällä oleva horoskooppiaiheinen suuri seinäkello

Eilen aamulla,ennen sateenkaariparaatia,osallistuin hieman erilaiselle kaupunkikierrokselle.Se oli siirtotyöläisten ja turvapaikan hakijoiden tukipalvelun järjestämä,ja olin ilmoittautunut kierrokselle jo muutama kuukausi sitten,mutta suuren suosion vuoksi pääsin sille vasta nyt.Kierroksella mennään tutustumaan siirtotyöläisten ja turvapaikan hakijoiden elämään,ja kierrokset syntyivät joissain lehdissä olleiden kielteisten kirjoitusten vuoksi,ja halusta näyttää,että siirtotyöläiset ja pakolaisetkin ovat tavallisia ihmisiä.Ja koska jouduin odottelemaan kierrokselle pääsyä muutaman kuukauden,kiinnostusta riittää. Vaikka toimin vapaaehtoisena siirtotyöläisten ja pakolaisten lasten iltapäiväkerhossa,halusin nähdä kuitenkin hieman enemmän ja saada lisätietoja.

Ryhmämme lähti liikkeelle Rogozin-Bialik-koulun vierestä (koulu,josta tehty dokumentti voitti tänä vuonna Oscarin lyhytdokumenttikategoriassa) Kuvassa näkyvä sinimekkoinen nainen on tukipalvelussa työskentelevä Sigal,joka toimi oppaanamme.Ensin hän kertoi hieman kaupunginosasta ja sen historiasta ja antoi kaikenlaisia faktoja turvapaikan hakijoista.Ongelma täällä on se,ettei ole minkäänlaista lakia heihin liittyen,eli ei ole minkäänlaista käytäntöä,jossa turvapaikan hakijoilla on tietynlainen prosessi,jonka jälkeen he voivat vaikka saada kansalaisoikeudet. Joillekin tietyille ryhmille sellainen on kuitenkin myönnetty,kuten alussa tulleille 500 Darfurin pakolaisille.Jotkut turvapaikan hakijat ja siirtotyöläiset ovat perustaneet yrityksiä,ja kuulemma maksavat kaikki yritykseen liittyvät maksut vaikka oma status olisi epäselvä.Yksi näistä oli kuvassa näkyvän Darfurin pakolaisen Adamin perustama pubi lähellä keskuslinja-autoasemaa.

Erään kadun varrella ohitimme talon seinällä olleen hienon grafiittimaalauksen.

Kävimme Ismailin,myös Darfurista,tietokonetarvikekaupassa. Ismail,tietokoneinsinööri myy,korjaa ja myös opettaa maanmiehilleen tietokoneen käyttöä.

Ismailin kaupan kyltti.Sisällä kaupassa oli kuva Ismailin kylästä,jota ei enään ole.Hän kertoi kuvan olevan ainoa muistonsa kylästä,jota ei enään ole.

Tapasimme myös eritrealaisen Gabrielin.Egyptin rajan yli tulleista suurin osa on eritrealaisia,ja vastoin yleistä luuloa myös kristittyjä. Darfurista tulleet sen sijaan ovat muslimeita.Eritrea on tänään mailman vaarallisimpia paikkoja ja sinne ei saa ihmisiä palauttaa.Gabriel on perustanut maustekaupan vanhan linja-autoaseman aluuelle.Hän kertoi meille miksi joutui lähtemään pois Eritreasta. Kierrosten tarkoitus on tavata ihmisiä kodeissaan,ja yleensä kierrokset ovatkin lauantaina,jolloin heillä on vapaata.Nyt kierros oli perjantaina,jolloin suurin osa on töissä,joten tutustuimme näihin yrityksiin ja niiden perustajiin.

Neve Shaanan-kaupunginosa on värikästä ja eksoottista seutua,ja voisi kuvitella olevansa muualla kuin Israelissa.Neve Shaanan-kadulla on monen monta eritrealaista ja etiopialaista kahvilaa/ruokapaikkaa ja vihanneskaupoissa löytää usein aasialaisia kasviksia,joita ei muualla löydy.Kuvassa näkyvä punapaitainen luuli minun kuvaavan häntä ja yritti poseerata....

Lopuksi kuitenkin menimme yhteen kotiin.Oscar on entisestä Belgian Kongosta ja asunut Israelissa jo 16 vuotta.Työnsä ohella (siivoustyössä kuten niiin monet muut) hän toimii aktiivisesti siirtotyöläisten etuja ajavassa järjestössä.Kuvassa on hänen tyttärensä,suloinen Ester,joka on minulle ennestään tuttu;hän on iltapäiväkerhossa "minun ryhmässäni".Kierroksen lopussa Sigal jakoi meille kirjasen,minne on kerätty eritrealaisten turvapaikan hakijoiden kertomaa matkastaan Egyptistä Israelin puolelle:orjuutta,väkivaltaa,raiskauksia. He joutuvat maksamaan maltaita siitä,että heidät kuljetetaan rajalle.Salakuljettajat Egyptin puolella(erämaan tuntevia beduiineja) ovat sitten vanginneet ihmisiä ja pyytäneet lisämaksua,jota ei ole.Ihmisiä on pidetty Siinailla vangittuna,kunnes sukulaiset ovat suostuneet maksamaan lisämaksun.Ihmisiä on systemaattisesti raiskattu ja pahoinpidelty. Rajalla on vielä se vaara,että joutuvat egyptiläisten sotilaiden ampumaksi,ja sitä onkin usein tapahtunut. Ja tällä puolella joutuvat ensin suljettuun tilaan,jossa tarkistetaan missä ja mistä ja kuka,ja jossa joutuu viettämään pahimmassa tapauksessa pitkänkin ajan.Mutta näin kai on joka puolella;ensin joutuu jonkinlaiseen vastaanottokeskukseen.

Oscar-voittajat läheltä

Tänä aamuna Oscar-voittajien listaa tutkiessa ilahduin huomatessani,että lyhyen dokumenttifilmin Oscarin oli voittanut "Strangers no more," joka kertoo Tel Avivissa olevasta koulusta,jossa opiskelee 48 eri maasta tulleita oppilaita.Suurin osa näistä on vierastyöläisten ja pakolaisten lapsia ,ja lapset,joiden kanssa olen keskiviikkoisin,käyvät kaikki tätä koulua.Myös tyttö,jonka ohjaaja olen ,käy tätä samaa koulua ,ja koulu on tuttu myös minulle,sillä käyn välillä hakemassa lapsia iltapäiväkerhoon.Ihan liikutuin,kun luin tämän lyhyen dokkarin voittaneen Oscarin!

Strangers No More Movie Trailer - Bialik Rogozin School from Simon & Goodman Picture Co. on Vimeo.

Tässä trailerissa näkyy monta minulle tuttua lasta

Valojuhla, munkkeja ja muutakin...

Ylläolevat herkulliset munkit liittyvät tänä iltana alkavaan hanukka-eli valon juhlaan. 8 päivää kestävän juhlan aikana lapsilla on kouluista vapaata,ja on tapana syödä kaikenlaisia öljyssä paistettuja herkkuja,kuten munkkeja,tai vaikka öljyssä paistettuja perunalättyjä.

Jotkut leipomot yrittävät joka vuosi keksiä uuden makuisia munkkeja, ja valikoima on suoraan sanottuna erittäin runsas. Nämä ylläolevat ovat erään konditoriakahvilaketjun tämän vuotisesta munkkikokoelmasta.Jopa kaloriarvot per munkki on annettu,voikohan niihin luottaa.....

Menin tänään aamupäivällä tuohon ketjuun kuuluvan konditoriakahvilan ohi. Kahvilaan oli lisätty joku ylimääräinen rakennelma jossa paistettiin munkkejä kuin viimeistä päivää ja ulkopuolella oli pitkä jono!Jotain maistiaisiakin siellä näytettiin välillä jaettavan mutta onneksi en erityisemmin välitä munkeista,mutten olisin ehkä itsekin  mennyt tuohon jonoon.Gourmet-munkit eivät kuitenkaan ole halvimmasta päästä,sillä ne maksavat noin 1½ euroa per kappale.

Torilla sen sijaan oli vain tavallisia hillomunkkeja muiden leivonnaisten joukossa....

Hanukka-juhlan aikana sytytetään joka päivä yksi kynttilä lisää,niin että kahdeksannen päivän iltana kynttelikkö palaa täysinäisenä.Tänä aikana vietetään myös paljon kynttilänsytyttämisjuhlia,joissa tietenkin yleensä tarjotaan munkkeja! Huomenna olen kutsuttu toisen kynttilän sytyttämis seremoniaan ja ensi viikolla olisi pari muutakin siihen liittyvää juhlatilaisuutta.

Eilen olin Israel-Suomi ystävyysseuran itsenäisyyspäivän tilaisuudessa.Parin lyhyen puheen jälkeen näimme elokuvan: Timo Koivusalon "Kalteva Torni" Pidin elokuvasta, vaikka se välillä oli hieman sekava ja ylisentimentaalinenkin. Mutta elokuvan  aihe oli tärkeä, ja Martti Suosalo oli mainio roolissaan!

Tänään oli ihmisoikeusjärjestöjen kulkue,joka alkoi kaupungintalon aukiolta.Kansainvälinen ihmisoikeuspäivähän oli eilen,mutta kulkue oli tänään,kun suurin osa ihmisistä ei ole töissä.Olen kahden järjestön postituslistalla,ja hieman aktiivinen toisessa,joten tulin mukaan.Kulkueen piti alkaa 11 maissa ,mutta kuten yleensä tässä maassa ,se ei alkanut silloin ja aukio oli vielä aika tyhjä siihen aikaan.ja itse kulkue lähti liikkeelle paljon myöhemmin.Olen kauhean jämpti ajan suhteen ja aina välillä ärsyttää,kun tapahtumat eivät voi alkaa juuri silloin kun niiden piti alkaa.Ilma oli tuohon aikaan aivan täydellinen;aurinko paistoi vaikka säätiedotus oli luvannut jotain talven tapaista. mutta oli mukavan vilpoisaa. Olin osan ajasta mukana,ja lähdin sitten kesken pois,koska aivan kamala jano yllätti enkä ollut ottanut juotavaa mukaan.

Olin paikalla tukemassa asiaa,josta kirjoitin tässä postauksessa ja yllä on järjestön tai asian  pusero,jonka ostin.