Alkaa olla jo kuuma

Nisperopuu erään talon pihalla 

Täällä alkaa jo olla aika lämmintä,ja yönkin lämpötilat ovat muutamana yönä olleet jo yli 20 asteen. Olen kai maininnut täällå aiemmin että yli 18 C lämpö on minulle liian lämmintä.

Mutta viime viikon alussa saimme "takatalven".  Tosi lämpimien aavikkotuulipäivien jälkeen viime viikon masnantai-iltana alkoi kunnolla ukkostaa, salamoida ja sataa. Muutama päivä senkin jälkeen tuli taivaalta tippoja, ja se oli nyt takuulla siinä, eli ei enää sateita ennen seuraavaa talvea. En muista tuollaista säätä huhtikuussa, mutta se yllätti mukavalla tavalla.

2 viikkoa sitten kävin matkamessuilla. Täällähän ei nyt ole kuin minimaalisen vähän turismia, mikä on kauhea isku tärkeälle elinkeinolle täällä. Yleensä näillä messuilla on ollut osastoja eri maista yli 40, mutta nyt vain 12, mutta järjestäjien mieledtä oli kuitenkin tärkeää järjestää messut. Tässä kuvassa kalligrafiamestarit Etelä-Koreasta. Sain oman nimeni koreankielellä kirjoitettuna.

Tässä nimeni koreankielellä, mutta en ole varma onko tämä oikeinpäin.

Korean osasto oli muutenkin mukava, ja pelasin tuota kuvassa näkyvää puista flipper-peliä, ja voitin jonkun paperisen koottavan jutun,jota en osaa koota,kun ohjeet koreaksi. . En tiedä oliko messut lainkaan avoinna tällä kertaa laajalle yleisölle, mutta itse olin saanut kutsun messuille.

Azerbaidzhanin  osastolla. Myös täkäläisen matkailualan osastoja oli vähemmän kuin aikaisemmin.

Tästä olisi saanut donitsin, mutta en ole erityisesti munkkien tai donitsien ystävä.

Tserkessien edustajia on aina esiintymässä matkamessuilla.Tserkesseillä on täällä kaksi kylää,molemmat pohjoisessa Israelissa.

Kuvasin tauolla olleen soittajan,joka huomasi sen ja hymyili.

Viime viikolla vein myös lainakoirani Shadowin takaisin kotiin.

Kävin suuressa valokuvanäyttelyssä, joka on kauppakeskuksen alakerrassa sekä katolla.

Kuvia oli paljon ,mutta viime vuonna  oli paljon enemmän.

Täkäläisten kuvien pääteemoina oli tällä kertaa lokakuun tapahtumat sekä lukuisat täkäläiset avustusjärjestöt, jotka toimivat täällä sekä ulkomailla  .

Aurinko paistoi  todella kirkkaasti, ja otin vain muutaman kuvan. Tässä entisen vapaaehtoispaikkani "Save a Child's Heart" järjestön kuvia.

Ulkomaalaistem kuvaajien kohdalla pysähdyin katsomaan  kuvia Pohjois-Koreasta, sellaisia näkee harvemmin.

Lisää kuvia Pohjois-Korean ihmisistä.

Viime viikonloppuna huolenaiheena oli Iranin hyökkäys tänne; valtava hyökkäys, joka onneksi onnistuttiin torjumaan lähes kokonaan.  Luin nettilehdestä että olisi hyvä varata ruokaa,  juomaa,paristoja ym. 3 päiväksi, mikä taas sai monet ihmiset  hamstraamaan kaupoista tavaraa. Sinä yönä otin melatoniinitabletin, nukuin hyvin enkä kuullut mitään, mutta hälytykset olivatkin Jerusalemissa, pohjoisessa sekä etelässä eikä onneki omalla alueellani. Eniten pelkäsin sitä että joutuisi menemään keskellä  yötä talon pommisuojaan, sillä se on aika epäviihtyisä kuten kuvastakin näkyy.  Talomme on yli 50 vuotta vanha, eikä silloin vielä  rakennettu pakollisia turvahuoneita asuntoihin .

Lasten murkkaus pommisuojassa. Onneksi ei tullut tarvetta viettää tuolla aikaa.

Kauas pitää mennä asioita järjestelemään.

Täkäläinen biometrinen henkilötodistukseni  menee umpeen toukokuussa,  ja jo vuoden alussa aloin saada kännnykkääni viestejä siitä, että uusimisen päivämäärä lähestyy. Täällä näitä asioita hoidetaan väestö-ja maahantuloviraston toimipisteissä, ja minulla sattuu olemaan sellainen kodin lähellä, mutta lähin aika olisi ollut vasta kesällä. Niinpä  selailin missä muussa kaupungissa olisi aikoja maaliskuulle  ja Jerusalemin keskustan alueelta löytyi aika. 

Muutama päivä aikaisemmin olin sattumalta huomannut että lyhyen kävelymatkan päästä kotoa lähtee bussi Jerusalemin pääbussiasemalle,  mikä helpotti sitä että piti matkustaa kauemmas asioita hoitamaan.

Bussimatka kodin läheltä Jerusalemiin kestää tunnin verran,  ja kun saavuin Jerusalemin pääbussiasemalle, kävelin sieltä Mahane Jehuda-torille, sillä tulin perille klo 9 ja aika väestö-ja maahanmuuttovirastoon oli vasta klo 10.45 

Tapoin aikaa kiertämällä torin katetun kadun alueella. Oli vielä aika tyhjää.

Torin tämä katu on katettu,mutta toinen,leveämpi katu ei.

Sitten olikin aika matkustaa kevytraitiojunalla.Tiesin millä pysäkillä jäädä pois, mutta en tiennyt miten löytää väestö-ja maahantuloviraston rakennuksen  .Pari kertaa piti kysyä ihmisiltä  neuvoa,  mutta lopulta löytyi virasto. Saavuin noin 15 minuuttia ennen aikaani,mutta en joutunut odottamaan pitkää aikaa, ja minua palvellut virkailija oli todella mukava. Vanhan henkilötodistukseni voimassaoloa pidennettiin 2 viikolla, ja olen odottanut sitä uutta nyt muutaman viikon,mutta tänään tuli viesti että tulossa on  .

Oli miellyttävä sää, ja  kevytraitiotiejunan sijaan päätin  kävellä pääbussiasemalle  (siitä tuli yli 10 000 askelta😁). Pääkadun sijaan kävelin ensin pienempiä katuja pitkin, ja ensimmäisen kuvan kukkakoristeet ovat tältä kadulta.

Kadun varrella oli monta ruokapaikaikkaa, baaria ym, mutta kaikki olivat kiinni  Tämä seinämaalaus oli myös kadun varrella .

Ja sitten näin nämä Muumi-lamput erään sisustuskaupan ikkunassa.💙

Jatkoin matkaa ja saavuin pääkadulle. Tykkään kuvata rakennuksia, joten niitä on aika monta tässä postauksessa .Tässä ehdin just ja just kuvata ratsupoliisin upeat hevoset. 

Sieltä tulee  kevytraitiotiejuna .Jerusalemissa sellainen on ollut jo monta vuotta, Tel Avivin alueella alle  vuoden ja kodin vierestä kulkeva  vihreä  linja valmis ties milloin, aikataulussa se ei ainakaan tule valmistumaan.

Kurkkaus viehättävään kujaan, jossa tällaisia koristeita .

Jerusalemin rakennuksissa pitää käyttää ns.Jerusalem-kiveä (erilaisia Jerusalemin lähistöltä löytyviä kivimateriaaleja, mitä on käytetty tuhansia vuosia).

Tähän pysähdyin hetkeksi lepäämään.

Jerusalem on niin erilainen kuin välimerellinen  Tel Aviv .

Katusoittaja  Näin ainakin 3 ultraortodoksista katusoittajaa. Lisäksi  näin  kävelyreitin varrella monta vanhempaa, kerjäävää ihmistä, mikä oli surullista.

Tästä kohdasta  olen aina pitänyt.

Alan jo lähestyä toria, jossa päätän tehdä hieman pidemmän kierroksen ennen kotiinlähtöä.

Hieno seinämaalaus .

Matkan varrella näkyy monta kauppaa, jossa myydään näitä Jerusalem-sandaaleja.

Torilla saan maistaa sokeritonta, kahvilla terästettyä halvaa tässä halva-kojussa.En kuitenkaan  osta mukaan, sillä söisin kaiken varmaan heti😋

Maustekaupat ovat ihania.

Kahvikauppa torilla. En kyllä ostaisi kahvipapuja tästä ja mietin miksi nuo kahvipapuämpärit eivät olleet kannellisia .

Viehättävä pieni ruokapaikka torin eräällä sivukadulla.

Kävelen torilta pois ei-katetun kadun kautta 

Kun tulen ulos torilta,  näen taas ultraortodoksisen katusoittajan, joka soitti todella upeasti rokkityylistä musiikkia .

Vielä on matkaa bussiasemalle, ja ohitan tämän rakennuksen,joka kuuluu terveysministeriölle.

Matkustin siis Jerusalemiin, koska kauhea suma dokumenttien järjestelyissä.,mutta lopulta matka mennen tullen helppo,koska bussi Jerusalemiin  lähtee ja saapuu kodin lähelle.

Olin ajatellut tulla Suomeen tässä kuussa,ja yksi syy ajankohtaan oli myös tässä kuussa umpeutuva Suomen passini.Kun Suomen passin  uusii Suomen lähetystöissä.ulkomailla,hinta on moninkertainen Suomeen verrattuna. No huomasin että pääkaupunkiseudulla yhtä paha suma kuin täälläkin, ja lähin aika Vantaalla olisi ollut elokuussa, Helsingissä ei ollut aikoja ollenkaan, joten pitää vaan kiltisti maksaa se kova hinta passin uusimisesta suurlähetystössä täällä. Ajankohta matkalle Suomeen  olisi muutenkin nyt ollut hyvä,sillä tässä kuussa vielä sairaslomaa, ennenkuin palaan töihin toukokuussa. Mutta täytyy sitten  tulla toivottavasti  syksyllä.

Lainakoira Shadow edelleen luonani.

Täällä siirryttiin kesäaikaan 2 päivää ennen Suomea, ja pari päivää sitä ennen alkoi kevään ensimmäinen helleaalto,jotka tyypillisiä vuodenaikojen vaihtuessa.Lämpötila nousi yhtäkkiä yli 30 asteeseen, ja piti harmikseni todeta että viileä kausi on loppunut.Untuvapeitto vaihtui  kevyeen kesäpeittoon.

Päivät kuluu

Papaijapuu täällä lähellä

Jo lähes 4 viikkoa on täällä ollut epätodellinen olo,ja pahinta että ei tiedä milloin se loppuu (saisi jo loppua..).Itse olen ok,mutta täällä on jonkinlainen hermostunut ilmapiiri,ja kansallinen trauma, tapahtuneen johdosta, etenkin kun koko ajan on enemmän ja enemmän selvinnyt mitä tapahtui, ja kuullut ihmisten tarinoita. Kaiken lisäksi muutkin extreme-ryhmät lähteneet liikkeelle,eli pohjoisessa Hizbullahin ohjuksia Libanonista  ,ja Eilatiin lentänyt ohjuksia Jemenistä.Täällä on pohjoisesta lähes kaikki ihmiset , muutaman kilometrin säteellä Libanonin rajasta, evakuoitu, ja etelästä samoin, tuhansia ihmisiä ja muutama kokonainen kaupunki. Hamasin hyökkäys tänne käynnisti kamalan kierteen, kaikille..

 

Koko tänä aikana on , yhtä päivää lukuunottamatta , ollut ilmahälytyksiä ja kovia pamauksia,  mutta otan ne aika iisisti., tosin varmaan minullakin on jonkinlainen alitajuinen stressitilanne päällä, sillä nukun paljon huonommin kuin normaalisti. Hamas yleensä ajoittanut rakettien ja ohjusten  lähettämisen iltapäiväksi ja illaksi, eikä onneksi yöaikaan, vaikkakin muutamana  kertana miitä tuli todella myöhään.. Muistaakseni 80-luvulta lähtien on ollut pakko lisätä jokaisen rakennettavan talon asuntoihin  turvahuone, mutta sellaista ei meidän 70-luvun alun talossa ole, joten hälytyksen tullessa siirrymme äkkiä rappuihin ,joka talon turvallisin paikka  Talon alakerrassa on kyllä ihan pommisuojakin, mutta se on aika kamala.Jos Hizbullah lähettäisi tänne Libanonista ohjuksia, niin pitäisi olla siellä, koska ne ohjukset  tekevät suurempaa tuhoa.Toivottavasti ei tule tarvetta sellaiselle.🙏 Muuten näiden ilmahälytysten vuoksi tapaa naapureita.  Iron Dome torjuu suurimman osan ohjuksista, mutta ei kaikkia,ja muutama päivä sitten kuulemma  osui karavaaniautoon lähistöllä.

Viime viikolla ystävien luona oli Halloween-koristeita. Massimo, pariskunnan toinen osapuoli, kasvoi USAssa, ja koristelee kotia eri tilanteiden.  mukaan.

Huiii mitä juttuja🎃🎃

Tämä.oli aika hurja 👻

Sää on ollut todella kummallinen täällä: lokakuun lopussa satoi muutaman kerran, trooppista sadetta sillä samalla oli lämmintä ja kosteaa ,mutta on edelleen ollut tosi helteistä,myös öisin ,ja marraskuukin alkanut lämpimänä .Yleensä marraskuussa pitäisi jo olla viileää. Hellesää tähän aikaan vuodesta tosin ei ole niin tukala kuten kesällä 

2 viikon ajan  lokakuussa, sekä.muutaman päivän ajan tällä viikolla, kotona oli uusi lainakoira,eli hieman yli vuoden ikäinen chihuahua nimeltä Toy.  Toyn emäntä on naapurini tytär,johon tutustuin kun muutin tähän taloon, ja nyt kun hän on sairastunut, ,ja välillä sairaalassa, Toy on silloin täällä. Toiseen lainakoiraani, Shadowiin, verrattuna ,Toy on todella vaativa tapaus, mutta niin suloinen🐶

Mainitsin jossain postauksessa työstäni, mutta en kertonut mitä teen. Korona "tuhosi" mitä tein aikaisemmin, ja kun alkoi olla sellainen tilanne että pakko tehdä jotain, ystäväpariskunta Sagi&Massimo, pyysivät minua hoitamaan vauvaansa, Liamia  En tosiaankaan ajatellut tekeväni mitään sellaista, vaikka olen vapaaehtoistöissä ollut psljon lasten kanssa tekemisissä, mutta  Sagi&Massimo onnistuivat kääntämään pääni,ja niinpä olen lähes joka aamu ,heinäkuusta lähtien,hoitanut Liamia, 7 tunnin ajan.Sieltä.olen 3 kertaa viikossa mennyt kiireellä viereisen talon Anitan luokse, joten niinä päivinä alan päiväni vauvan seurassa, ja lopetan päivän illalla, ihanan 90 v. Anitan luona 

Liam syntyi keskosena,  USAssa, sijaissynnyttäjän avulla, viikolla 32, ja on tällä hetkellä 8 kuukauden ikäinen,mutta kehitys on puolen vuoden tasolla . Liamilla on ongelmia niskalihasten kanssa, joten hänen kanssaan pitää tehdä paljon harjoituksia .Liam on ihana, mutta vauvan hoitaminen paljon raskaampaa mitä muistin; olin varmaan unohtanut koska oma lapseni ollut jo pitkään aikuinen  .Lupasin hoitaa Liamia vuoden loppuun saakka,ja kovasti Sagi&,Massimo  yrittävät maanitella jatkamaan, mutta olen päättänyt  että en jatka Liamin hoitoa ensi vuonna.

Silloin  tällöin käymne Liamin toisen isän, Sagin,  kanssa  lapsiin erikoistuneen fysioterapistin luona ,ja aina tulee samalla uudenlaisia harjoituksia, Liamia varten.

Kaunista viikonloppua💐